Join kaksi kupillista (liikaa, näemmä) teetä tännään (eilen), joten siinä män minun mahollisuuvet yöuniin...Päätinpä sitten tämänkin ajan käyttää hyödyksi, joten tiältäpä tulloo blogitunnustushaaste. Karvahelvetti yllyytti tuas, joten kiitos kuuluu heille ! :---) (Edit. huomasin vasta nyt, että myös Oliver sheltin blogi oli haastanut minut aikaisemmin, joten kiitos heillekin.)
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
We are hairyn lauma jakaa tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville omasta mielestämme merkityksellisille eläinblogeille (joskin tämän kunnian olisivat ansainneet monet muutkin listalta nyt pois jääneet):
1. Olen ollut koiraihminen jo ihan pienestä mukulasta asti. (No shit ?) Löysin muutama vuosi sitten vanhan (n. kahdeksan vuotiaana kirjoittamani) päiväkirjan, jossa ammattitoiveeksi olin kirjannut: "Koiran kasvattaja ja laulaja". Haha, no. Näitäpä kahta tässä kai enemmän tai vähemmän olen, joten ei se huonosti männyt ! Unelmista näköjään kannattaa pitää kiinni.
2. Siperianhuskyn hankinta oli alunperin mieheni idea. Haski ei ollut omien rotulistojeni kärjessä alkuunkaan, mutta koska mieheni innollaan ajoi minut tutkimaan rotua tarkemmin - päädyin itsekin rotua harkitsemaan. Niin. Ja nyt meillä on jo toinen haskiritari talossa keventämässä tunnelmaa... Olen kävelevä klisee.
3. Harrastin aikoinani koiranäyttelyitä hyvinkin innostuneesti. Olin myös mukana JH (= Junior Handler) toiminnassa ja sain esittää monenmoista rotua kehässä. Valitettavasti lopetin harrastuksen liian hätiköidysti, enkä sitä myöten kerennyt kehittyä kummoiseksikaan handlerinaluksi. Parhaat sekä huonoimmat koiramuistot lapsuudestani tulevat näiltä ajoilta, mutta yhtäkään muistoa en vaihtaisi pois.
4. Pelkäsin naperona (4-6 v.) aivan kamalasti koiria. Pelkoni sai alkunsa siitä, kun joku suurehko koira hyppäsi päälleni ollessani vielä täysi housuunpaskoja, eli toisinsanoen - pari vuotias rääpäle. No traumathan siitä tulj ! Pelkäsin koiria hyvin intensiivisesti muutaman vuoden ajan, kunnes vähitellen opin hallitsemaan pelkoni ja pitämään koirista. Ennee en pelekee. Hevoset tosin pelottavat minua vähän vieläkin, vaikkei minulla niistä mitään huonoja kokemuksia olekaan.
5. Koirat nukkuvat meidän kanssa samassa sängyssä. Hassua tässä tosin on se, ettei Luna alunperin suostunut nukkumaan kanssamme ollenkaan, vaikka kuinka sitä siihen houkuttelimme. "Ei kelepaa nakit, ei kelepaa rapsutukset, ei kelepaa... USKO NYT SAATANA EN NUKU TEIDÄN BAKTEEREIS", se varmaan ajatteli. Vasta sijaisasukki Badiksen myötä koira oppi viettämään öitä myös sängyllä retkottaen ja siitähän se tapa sitten jäi.
6. Haukun koiriani päivittäin. Jos joku kukkis olisi kuulemassa minun "voi vitun paskansyöjä kuole pois ja hautaudu takaisin emäsi vaginaan"- monologini, saattaisi hän mahdollisesti viedä koirani jonkun toisen hoiviin. Haukun samalla tavalla miestäni ja hän minua - tällä tavalla me osoitamme rakkautta tässä perheessä. Koirat kyllä paskovat naamalleni sitten ihan omilla tavoillaan, joten koen, että meillä on oikein kiva balanssi tämänkin homman suhteen.
7. Kissat tekevät parhaansa lopettaakseen minun peluuttamistaipumukseni. Kun avaan jonkun tietokonepelin rentoutuakseni, hyppää jompi kumpi kissoista oitis näytön eteen tai hinkkaamaan persettään naamaani. Jos tämä ei tepsi, tunkee kissa oman naamansa ihan kiinni naamaani ja alkaa maukumaan holtittomasti. Make purr not warcraft, obviously.
8. Olen Naoksen kasvatuksen ja terveyden suhteen melkoisen neuroottinen. Virheiden tekeminen ei yleisesti ottaen pelota minua lainkaan, mutta Naoksen kohdalla en salli itseltäni moisia ollenkaan. Pelkään kuitenkin, että neuroottisuudella itsellään ajan koiran huonompaan jamaan, kuin mitä rennommalla asenteella tekisin, joten olen yrittänyt laittaa rentouspilleriä pyllyyn tarpeen vaatiessa. Naos on onneksi itsekin rento ja rempseä, joten herkästikös se tarttuu.
Randomness is awesomeness.
0 ajatusta:
Lähetä kommentti